Maan asukit

Toisinaan sitä tuntee itsensä avaruusolioksi. Vallitsevan yhteiskunnan odotusten ja normien vastaaminen on sen suomien etujen vastine, oli se sitten sosiaalisuus, työskentely tai opiskelu, vaikka ne ei millään tavalla nappaisi. On siten mukavaa, että löytyy kirja, joka on tavallaan samaistuttava. Tavallaan, koska sisällöltään kirjassa mennään reilusti groteskin puolelle sen toisinaan kamalilla, toisinaan hykerryttävillä käänteillään. Avaruusolioksi itseään näkevä Natsuki joutuu toden teolla kamppailemaan lähipiiriään ja kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan ("tehtaan") esineellistävää vaikutusvaltaa vastaan, mutta lopulta koittaa pako ja vapaus – tietyllä hinnalla.

Shokeeraava, mustan humoristinen, mielikuvituksellinen teos. Tykkäsin.

Woah. I'm glad I hadn't read up more on this before going into it. Leads off with an almost Studio Ghibli-style family vacation that then takes a very sharp turn into something both very dark and almost clinically furious. Murata isn't happy with the expectations on women in society, and that could easily have made it one of those books I find yourself agreeing with more than I actually like or get swept up in it. But Natsuki is such fascinatingly fractured POV character, looking at everything from a curious perspective where she almost brings us too close to the horror of both individual and societal violence while that slight dissociation makes the story both more bearable and, somehow, even worse.

If you're into Ottessa Moshfegh this isn't miles off. Or maybe it's the other way around.

Amongst the awful verbal and emotional abuse from a parent and sibiling, sexual assault from a teacher, and depictions of incest and child sex within the first third of the book, I couldn't make myself keep reading. After reading Convenience Store Woman, I don't anticipate that the circumstances are going to get any better for the protagonist...