Ἄρειος Ποτὴρ καὶ ἡ τοῦ φιλοσόφου λίθος

Harry Potter.

Nyt kun esittelyt on tehty, voimme siirtyä itse kirjaan. Nykysilmin katsottuna tämä vaikuttaa viattomalta: helppolukuista kirjallisuutta lapsille, jossa hyvyys voittaa pahuuden, oikeus päihittää vääryyden ja muita välttämättömiä valkoisia valheita, joita kerrotaan lapsille. Tässä ollaan enemmän velkaa Roald Dahlin saduille kuin fantasiakirjallisuuden kaavamaisuuksille. En siten ihmettele, että tästä puhuttiin aikoinaan kirjallisuuden pelastajana kun tämä sai lapset (tai enemmänkin heidän vanhempansa) lukemaan. Vanhemmilla kun on suuremmat edellytykset valita lastensa kirjat, joten kirjan sisältö läpäisee helposti valtaosan hajutestin.

Omalta osaltani Viisasten kivi oli kohtalaisen helppolukuinen lukukokemus. Kerronnassa on useita nuorisokirjallisuuden kliseitä, että niihin tottuneet saanevat turvareaktion. Käänteet olivat joko ennakoitavissa kaukaa tai sitten väkinäisen oloisia. Ei tässä mitään suurempaa vikaa ole, mutta olisiko tämä syrjäyttänyt nuoruuteni Tolkienin Hobitin, sitä epäilen suuresti.